AC Moka - Alku.

Ac Moka nimenä alun perin syntyi kotipaikkakunnallani Jalasjärvellä kun pistin 15 -vuotiaana kavereitten kanssa pystyyn katusählyjoukkuetta. Nimi AC Moka tuli kesken puhelinkeskustelun, ja se sitten otettiin nimeksi.

Armeijan jälkeen karkasin Mikkeliin, ja siellä piti heti kärkeen aloittaa säbävuoro koulun miniatyyrisalissa. Ihan tosissaan, Sali oli noin neliön kokoinen. Kulttuurin ja Nuorisotyön yksikössä vaikutti olevan paljon muitakin innostuneita sählääjiä, Tiaisen Jarnosta Malisen Paulaan ja sähäkkään tuittupäähän Laukaasta - Samuli Natriin. J-P Savolainen oli mukana myös hassuttelemassa. Osalla oli taustaa, osalla ei todellakaan. Eikä sillä mitään väliä ollut.

Sitten jossain vaiheessa loppuvuonna 2003 ilmoitettiin että Sosiaali- ja Terveysalan urheilulliset hoitsupojat olivat järjestämässä turnausta, jonne mekin sitten porukallamme ilmoittauduttiin, kulttuurihörhöt. Ihmetykseksemme päädyttiin oikein finaaliin asti, jossa atleettiset isäntämme voittivat meidät muistaakseni rankkarikisassa. Vastusjoukkueessa pelasi kirjavia persoonia, kuten Kimmo Kaipia, Juha Suorauha, ja joku Putkinen. Oliko Pirkka "Piru" Multaharjukin ? Oli niin mukava pelata pitkästä aikaa, ja takaraivoon jäi ajatus joukkueen kyhäämisestä.

Ensimmäinen jolle koulussani puhuin oli Nyqvistin Marko, joka vaikutti innostuvan ajatuksesta. Marko oli ainut joka meistä oli pelannut 4 -divaria korkeammalla, ja hän alkoi rekrytoimaan lisäporukkaa, ensimmäisenä Puntalon Saken, joka veivinäkin tunnettiin. Samuli oli tottakai heti messissä, samoin juuri 2004 aloittaneet Janne Tuominen ja Jonne Lindholm. Läheskään kaikki peruspelaajistamme eivät mukaan lähteneet, ja erityisesti mua jäi kaivelemaan kun hyväksi pelikaveriksi muodostunut Jarno Tiainen jännitti liikaa että meneekö liian totiseksi. Ei muuten tosiaankaan mennyt.

Seuraava askel oli pyytää "kovimpia" pelimiehiä Sossukoulusta mukaan, ja jätkät olivat mukana silmänräpäyksessä. Tässä vaiheessa varmaankin pidettiin jonkinlainen perustamiskokous tai vastaava, mutta aikaa on kulunut liikaa että tarkasti muistaisin. Sitten sitä porukkaa alkoi tippua treeneihin lisää, meidän pikkusaliin.

Mä en muista kenen kautta Kivistön Mikko ja Vitikaisen Teemu mukaan tulivat, mutta hyvä että tulivat. Parivaljakkona kuitenkin. Olisko Tuomas Nousiainen tullu Pirkan S-Ryhmäkontaktien kautta? Ja sitten meihin otti yhteyttä joku nätti poika Olli Mäki, joka toi mukanaan Timo Marteliuksen. Täysin tyhjästä kasattu joukkue oli pystyssä, ja nimeksi mielivaltaisesti annoin sille AC Moka.

Kausi pääsi alkamaan, ja ensimmäiset pisteetkin taisi tippua ensimmäisestä turnauksesta. Oleellisinta oli kuitenkin että kaikilla oli ensimmäisestä pelireissusta perkeleen hauskaa. Nousiainen veti bonuspannuja ja Antti "Kyy" Putkinen ei sulkenut turpaansa ollenkaan. Korttia pelattiin, ja paskaa jauhettiin. Miesporukka joka oli vähän sieltä sun täältä, oli tiivis ryhmä heti alusta.

Pelipaidoiksi oli hommattu T-paidat. Kyllä, ihan perus T-paidat, jotka tuppasivat liimautumaan iholle. Paitsi Teemulla, jolla oli ovela tuplapaitaviritys. Teemu muuten väsäsi meille nämä mainiot kotisivut, joka monella tapaa nosti seuramme heti aikalailla erikoiseen kerhoon. Pelihuumori näytettiin verkossa kuten kentilläkin.

Remmiin hyppäsi kesken kauden vielä aivan mahdoton pelimies, kun oman pelaamisensa suhteen vähän jäähdyttelemään ruvennut Marko "Daddy" Partio liittyi joukkueeseen. Kuinkahan moni ottelu tällä kaudella pelastui Dädin takia? Aika moni. Joukkueen henkinen johtaja oli selkeästi kapteeniksikin valitty Marko "Terrieri" Nyqvist. Mies oli rauhallinen, niin perkeleen rauhallinen. Kokemus näkyi, mutta jalat olivat polvivamman jäljiltä vähän huonossa kunnossa - toki paremmassa kuin oikeastaan kenelläkään meistä muista.

Pelillisesti muistan kauheasti asioita. Omat surkeat jännityspurut, Kivistön toinen toistaan omituisemmat kuljetukset, Teemun jäätävät palloriistot, Kaipian ihmeellisen kovan maalivireen, Saken veivit, Nousiaisen TT Stars -taklauksen, Samulin pelikireyden, takakulmavedot sekä maalijuoksun, Kekkos-Jonnen rennon meiningin, Bambin ikuiset ilmahutit, Pahis-Jannen puolustusinnon ja nopeuden, J-P:n pari perkuleen komeeta kassia (heh), Kyyn joukkuehengen luonti ja Pirun (pirun) nätit kopit. Ja sen, että kauden viimeisessä turnauksessa Yön Timo sai sen maalinsa, jota rankkareillakin oli kerran yritetty. Perkele vieköön, liruttamalla kainalon alta.

Meillä oli helvetin hauskaa. Eikä vähiten sen takia että heti alkuvaiheessa pyynnöstäni Paukkulasta lähti mukaan muutamasta hyvästä kaverista muodostunut Cheerleader -porukka, jossa johtajan sauvaa heiluttivat aina hurmaavat Sanna Törmäkangas ja Salla Mäkinen. AC Moka otettiin aina hymyin vastaan, kun tytöt olivat kasanneet mukaan lauman muita, ja pitivät kauheata mekkalaa aina muuten tyhjissä katsomoissa. Parhaiten muistan pelin jossa me onnistuimme jollain ihmeen ilveellä voittamaan ylivoimaisesti sarjan voittaneen Imatran Voiman 4-5. Jotenkin musta tuntuu että cheerleaderit oli tehny niitten kanssa sopimuksen. Samuli muisteli tässä taannoin naureskellen että minä olin juossut pelin lopussa kentälle halaamaan vastustajia.

AC Moka -kokemuksesta johtuen aloitin kotipaikkakunnalle joukkueen herättelyn kun sinne palasin 2005. Vanhoista lätkä- ja säbäjätkistä kasattu jengi pelaa ensi kaudella 3.-divaria, ja taitaa alkaa Gömiksen pelitaidot olla tiukilla.

Muistatteko miten hauskaa meillä oli jätkät? Sfiddunääs, on ollut kunnia pelata kanssanne.

Mikko "Gömis" Jokipii # 8
General Manager, AC Moka
15.7.2008