AC Moka - Henkireikä.

On kevät 2005. Elämme AC Mokan ilon ja riemun kukoistuksen aikaa. Kaikki olemme vielä viattomia ja suht kokemattomia (suurimmalla osalla vasta n.12 sarjaottelua takana). Joukkueemme isä ja nisä, Mikko "GM" Jokipii ilmoittaa siirtyvänsä Pohjanmaalle työn perässä ja sysää vastuuta muille, koska ei luonnollisesti itse pysty hoitamaan joukkueen pyörittämistä yli 300 kilometrin päästä. Tartun ohjiin, tosin ehkä hieman sokeana siitä kaikesta ihanuudesta mitä tuo ensimmäinen talvi on tuonut tullessaan.

Keväällä 2005 järjestämme ensimmäisen kerran Hyvä Tyyppi -turnauksen, jolle nimen antaa turnauksen pääsponsori MAMK. Ensimmäisen turnauksen järjestelyt menevät tietyllä tapaa yli odotusten. Itse tein turnaukseen liittyvistä järjestelyistä ison osan, mutta oli se kyllä antoisaakin. Koko turnauksen idea oli Gömiksen, joka teki myös "suurimmat" valmistelut mm. varaten Rantakeitaan ja suunnitellen otteluohjelman. Oma joukkueemme oli kiitettävästi mukana käytännön järjestelyissä ja ennen kaikkea oli tärkeää saada hyvää palautetta osallistuneilta joukkueilta.

Otin siis kapulan Jokipiiltä tilanteessa, jossa tarvittiin improvisointia, rohkeutta tarttua asioihin, tilannetajua ja myös huumoria. Vaikka pelikentillä olenkin totinen ja ehkä jopa tulinen, niin kyllä kai sitä jonkunlaista huumoriakin joskus löytyi. Oli edessä mielenkiintoinen kesä, kun tiedossa oli heti keväällä, että joukkueesta poistuu liuta ukkoja. Poistuvien listalla oli mm. Kaipia, sukulaiset Mäki ja Martelius ja muutamia muitakin joita nyt en meinaa muistaa. Kesken ensimmäisen kauden remmiin liittynyt Mako toimi hyvänä pelaaja-agenttina kun AC Moka suuntasi toiseen sarjakauteensa. Haaviimme tarttui mm. Kari "kapa" Kinnunen, Jari "jartsa" Vilen, Tuomas "kihara" Marttinen, Jaakko "jaska" Virrankoski ja Janne "kinky" Kinnunen (mv). Nämä kaikki herrat olivat aiempina kausina pelanneet mm. 2.divisioonassa. Kyytiin hyppäsivät myös Lasse "lastu" Pulkkinen (entinen huippu jääpalloilija) ja Ari Korhonen (poliisiopiskelija).

Touhumme muuttui kentällä järkevämmäksi ja enemmän salibandya kuin sählyä muistuttavaksi äheltämiseksi. Selkeästi kokeneemmat ja taitavammat (ja ennen kaikkea tasaisemmat) pelaajat toivat varmuutta ja itseluottamusta meihin jokaiseen. Pelasimme suht suvereenin kauden häviten vain kaksi kamppailua. Noustiin rennolla ja iloisella pelillä siis jo toisella kaudellamme nelosdivariin. Huikeaa.

Keväällä 2006 järjestimme jälleen kerran Hyvä Tyyppi -turnauksen. Turnaus oli taas iloinen menestys. Pelureilla oli iloinen mieli ja kiitoksia sateli. Hyvillä mielin kesäksi maila ja reikäpallo naulaan.

Jälleen kerran joukkue oli muutosten edessä, kun muutamat jampat vaihtoivat maisemaa niin töiden, opiskeluiden kuin naistenkin perässä. Vai eikai nyt kellään sentään naisia ollu? Perusrunko jatkoi ja muutamat uudet tulokkaat otettiin riemuiten ja ilakoiden vastaan. Uusina tulivat mm. Ilkka "ile" Kari, Pauli "lisenssi/Pali" Kuisma sekä Ville "vili" Haapanen. Maisemaa vaihtoi mm. Mako Hatsinan valmennukseen (eiku tais Mako pari peliä pelata meillä), Kapa Hatsinan vaihtopenkin lämmittäjäksi ja Kinky Hatsinan tiukkaan maalivahtikolmikkoon. Kuten huomaatte, meistä muodostui hetkessä eräänlainen Hatsinan farmi, buhahah!

Ensimmäinen nelosdivarikausi meni miten meni. Treeneissä käynti ei välttämättä aina ollut aivan tarpeeksi aktiivista. Onneksi saimme apuja monista muista mikkeliläisistä alasarjajoukkueista. Mutta aivan hauskaa oli jälleen kuten koko ajan muutenkin. Sarjassa säilyttiin ja sehän oli tärkeintä se. Saunailtoja tais olla liian vähän, heh.

Jälleen keväällä 2007 järjestettiin HT-turnaus, kolmannen ja viimeisen kerran. Ja jälleen kerran onnistuneesti. Parhaiten tuon turnauksen onnistumisia kuvaa se, että koskaan ei turnaukseen tarvinnut hakemalla hakea joukkueita, vaan innokkaimmat kysyivät jo joulun tienoilla että "järjestetäänkö turnaus taas vapun jälkeen?". Melkeinpä joka turnauksen jälkeen tuntui, että "ei enää ikinä", mutta aina tammikuun pimeinä hetkinä pienten laskutoimitusten jälkeen päätimme (tai minä päätin) järkätä turnauksen. Taloudellisesti tuo muutaman kuukauden ponnistus ja 1,5vuorokauden turnaus oli kannattava.

Keväällä 2007 meikäläinen teki paremman puoliskoni kanssa päätöksen, että nyt saa riittää Mikkelissä elo. Edessä oli siis muutto paikkakunnalta ja AC Mokan "luovuttaminen eteenpäin". AC Moka tuli hajoamaan taas. Rungossa tulisi jatkamaan samoja naamoja ja uusia kasvoja liittyisi Resconista. Seuraava kausi olisi siis turvattu. Päästin irti lempilapsestani, henkireiästäni, haikeana.

Poistuin Keski-Suomeen (Jyväskylä) ja talven 07-08 pelasin jalkavaivoineni nelosdivaria Laukaassa L-Bandy -nimisessä joukkueessa. Mielenkiinnolla seurasin AC Mokan via dolorosaa, neljättä ja viimeistä kautta. Tammikuun lopulla 2008 käydessäni seuraamassa Mokan erittäin hienoa kotiturnausta kulki välillä kylmät väreet; voi kun joskus vielä saisi kantaa Mokan pelipaitaa. Onneksi se tulee vielä tapahtumaan tulevana syksynä hautajaisturnauksessa.

Tietyllä tapaa AC Mokan kuoppaaminen on helpotus, tietyllä tapaa raskas menetys. Joukkue, treenit, pelit, pelireissut, Hyvä Tyyppi-turnaukset, ilot, surut, hiki, pieru, saunaillat ja ennen kaikkea pelurit. Siinä niitä asioita joiden takia AC Moka on ollut minulle äärimmäisen tärkeä osa elämääni. Ilman tuota "organisaatiota" en varmaan olisi viihtynyt Mikkelissä kauhean hyvin opiskeluaikanani ja myös sen jälkeenkin.

Kiitän teitä kaikkia rakkaat joukkuetoverit ja vastustajien edustajat yms. henkilöt joiden kanssa on ollut ilo toimia vuosina 2004-2008. Toivottavasti tekin nautitte, edes joskus.

Samuli "Hemis" Natri # 10/11
Säätäjä, valittaja, kaatuilija, AC Moka
16.7.2008
PS. Pahoittelen jos en muistanut kaikkia entisiä pelureita mainita nimeltä .. sori!